Siegfried Fietz ja Dietrich Bonhoeffer (levyarvostelu)

Siegfried Fietz
Von guten Mächten wunderbar geborgen
ABAKUS 90011, LP, 1977 (saatavana nykyisin CD-muodossa: ABAKUS CD 91-011)
http://www.abakus-musik.de/



Siegfried Fietz on saksalaisen gospelmusiikin merkittävin lauluntekijä, joskaan ei ensimmäinen. Teini-ikäisenä nuorukaisena hän ryhtyi esittämään 1960-luvun alkupuolella populaarimusiikkiin perustuvalla esitystavallaan perinteisiä lauluja. Fietz pääsi äänittämään singlelevyjä vuonna 1966 ja ensimmäinen saksalainen gospel-LP, Fietz-Team –yhtyeen ”Countdown zur neuen Welt”, ilmestyi vuonna 1969. Hän sai vastaansa evankelikaalisen kirkon konservatiivisen mielipiteen, mutta nuorison kiinnostus oli suuri. Myöhemmällä urallaan hän levytti mm. monia pop- ja viihdemusiikin raja-alueella soivia kokonaisteoksia kuten Pietari-, Paavali-, Johannes- ja Daavid-oratoriot sekä kantaatin ”Also hat Gott die Welt geliebt”. Suomessa Fietz ei ole saanut juurikaan huomiota, ehkä kielimuurin tähden. Edelleen konsertoivan taiteilijan tuotanto on huomattavan laaja ja hänen musikaalinen lahjakkuutensa eittämätön. Esiteltävänä oleva levy ”Von guten Mächten wunderbar geborgen” muodostaa teemallisen kokonaisuuden, jonka yhdistävät seuraavaksi esiteltävän kirjoittajan tekstit.

Saksalainen evankelis-luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer oli kansallissosialisteja vastustavan Tunnustuskirkon perustajajäsen ja vastarintataistelija. Hän on tullut tunnetuksi teologipiirien ulkopuolella lähinnä osallisuudestaan Hitlerin vastaiseen salaliittoon ja siitä seuranneeseen keskitysleirivankeuteen ja marttyyrikuolemaan vähän ennen tämän itsemurhaa keväällä 1945. Hänen teoksiaan on suomennettu runsaasti, mm. ”Kirjeitä vankilasta” (Kirjapaja 2005).

Esiteltävän levyn avaa kaunis ja hengellisesti valoisa nimikappale, jonka Siegfried Fietz on tehnyt Dietrich Bonhoefferin runoon Von guten Mächten treu und still umgeben (sanat, melodia/lähde: Frank Petersohn). Fietz sävelsi sen jo vuonna 1970 LP-levylle ”Jerusalem zwischen Hoffnung und Vollendung”, mutta ilmeisesti hän halusi laajentaa Bonhoeffer-teemansa kokonaiseksi albumiksi. Runo on sävelletty viitisenkymmentä kertaa. Fietzin versio sopisi vaikka hiljaisuuden lauluksi, mutta tietääkseni sitä ei ole levytetty suomeksi. Laulu on yksi Fietzin rakastetuimmista sävelmistä Saksassa. Anna-Maija Raittilan hiukan lyhentämä versio runosta on virsikirjan virsi 600, Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, jossa sävelmänä käytetään Erkki Melartinin koraalia.

Levyllä avauskappaletta seuraa viisi muuta melodista laulua ja yksi pitkähkö teos, joka myös päättää levyn. Sanoitukset ovat Bonhoefferin suorasanaista tekstiä, jonka Fietz on varsin taitavasti sovittanut sävelmiin. Taiteilija hyräilee, laulaa, lausuu, laulahtelee. Hän on tottunut säveltämään ja esittämään loppusoinnutonta lyriikkaa, koska hänen vakiosanoittajansa Johannes Jourdan tuottaa lähinnä sellaista. Toisinaan kaipaisi laulajan pehmeä-äänisiin esityksiin hiukan enemmän särmää.

Ensimmäistä kertaa gospelin kuuntelu-urallani saatoin ottaa käteeni teologisen kirjan - Bonhoefferin koottujen teosten alkukielisen laitoksen, osa 2, s. 547 - ja sieltä suoraan seurata, kuinka Fietz esittää mietteliäästi kappaleen Das erste was die Schrift über die Freude sagt sanoja! Kappaleen taustalla soi Johann Crügerin koraalisävelmä Jesu, meine Freude, joka tunnetaan mm. virrestä 303, Jeesus, aarteheni.

Levyn päätöskappale on lähes 17-minuuttinen kokonaisteos Nächtliche Stimmen, jossa Fietz lukee Bonhoefferin ahdistuneita ajatuksia omasta tilastaan Tegelin tutkintavankeudessa Berliinissä kesällä 1944. Bonhoeffer tilittää syyllisyyttään siitä, että hän on rikkonut Jeesuksen käskyä vastaan (liittymällä tyrannin murhaamiseen tähdänneeseen suunnitelmaan), ja uskoo saavansa siitä oikeudenmukaisen tuomion Jeesuksen sanan mukaan: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu".

Levyllä on laulu Mooseksen kuolema -runosta. Sen loppu sopii Bonhoefferin itsensä muistolauseeksi (käännös: Kai Selinheimo ja Erkki Niinivaara):

Sinä, joka rankaiset synnin ja annat sen
mielelläsi anteeksi,
Jumala, tätä kansaa olen rakastanut.
Että olen kantanut sen häpeää ja taakkoja
ja nähnyt sen pelastuksen - se riittää.
Pysähdy, tartu minuun! Sauvani vaipuu,
uskollinen Jumala, valmista minulle hautani.

"Von guten Mächten" -levy on hyvin tuotettu ja äänitetty. Fietzillä on ollut apuna alan ammattilaisia. Laadun huomaa edelleen, 30 vuotta levyn ensijulkaisun jälkeen. Fietzin sävelmät kestävät monta kuuntelukertaa ja Bonhoefferin tekstit antavat ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.

Muita aihetta sivuavia lähteitä

Siegfried Fietz (Wikipedia)

Siegfried Fietz Künstlerseite (CCM-Rezis)

Dietrich Bonhoeffer (Wikipedia)

Kuvaus Dietrich Bonhoefferista (Yleisradio)

Pappi ja vastarintamies (Yleisradio, Elävä arkisto)

Väliaikatietoja bloginpitämisestä

On osoittautunut haastavaksi pitää yllä blogia. Sopivaa aikaa on hankala löytää työ- ja yksityiskiireiden keskellä, mutta aion kyllä sinnikkäästi jatkaa, tosin tällä verkkaisella linjalla. Ehkäpä täällä joku joskus käy.

Gospelia kuuntelen edelleen päivittäin ja mielelläni jaan vaikutelmiani muillekin. Jatkossa pyrin kirjoittelemaan myös vähän vanhemmista albumeista, ehkä semmoisistakin, joita ei enää kaupoista saa. Kokemukseni mukaan maailmassa on julkaistu paljon hyvää gospelmusiikkia, joka ansaitsisi tulla tunnetuksi.

Jostakin syystä tekstejäni ei ilmeisesti kukaan ole päässyt kommentoimaan. Jos ongelmaa edelleen ilmenee, ota sähköpostitse yhteyttä. Osoite löytyy kommentista.

Merja Laaksonen: Linnanneito (levyarvostelu)

Merja Laaksonen
Linnanneito
HUMBLECD20, 2006
http://www.humblehouserecords.com/



Merja Laaksosen edellinen CD-levy Hetken juhlaa (Columbia 32 477820-10) ilmestyi vuonna 1994 ja se, kuten tämä uusi Linnanneitokaan, ei edusta gospelmusiikkia. Haluan kuitenkin arvostella uuden levyn blogissani, koska Merja on entinen gospelmuusikko ja vieläkin ajoittain esiintyy gospeltilaisuuksissa.

Linnanneito kuulostaa tunnelmiensa puolesta aika samalta kuin edellinenkin levy: tähti- ja yöromantiikkaa riittää ja mukana on monta rakkauslaulua. Kaikki laulut yhtä lukuunottamatta ovat Merjan puolison Pekka Laaksosen säveltämiä. Laaksosten monilta aiemmilta albumeilta tuttu Seppo Koivisto on tuottanut ja osittain myös äänittänyt levyn. Hän soittaa monia instrumentteja ja on säveltänyt viimeisen laulun, jota käsittelen alempana.

Levy alkaa sadunomaisella Linnanneito-balladilla, jossa neito laulaa kitaraa soittavalle trubaduurilleen. Tyylikäs kansitaide Merjan hienoine pukuineen Vanajanlinnan miljöössä liittyy nimenomaan tähän nimikappaleeseen. Kauniita kuvia olisi katsellut enemmänkin! Seuraava laulu Frakin napit taitaa olla levyn ainoa surumielinen kappale Jobinpostin ohella - kumpikin kertoo päättyneestä rakkaustarinasta. Kultainen sydän on hyvin tutunoloinen, tarttuva menobiisi, ts. muistuttaa edellisen levyn hittejä. Jatsahtavasta Kyllä haitariin mahtuu –laulusta huokuu Pekan vanhojen iskelmämestarien kunnioitus ja sen sanoissa viitataankin moneen suomalaiseen iskelmään Äänisen aalloista Vanhaan veräjään.

Hiukan hippi soi bossa novan tahdissa ja laulaja muistelee ehkä siskoaan tai veljeään ja entisiä aikoja, ei tosin kovin vanhoja, koska lauletaan Madonnasta. Ja tuo edellä mainittu Jobinposti on ladattu niin täyteen kuluneita kuvia tyyliin tuulentupa, olla raiteiltaan, pompotella pallona ja painaa villaisella, että se lienee jo tarkoituksellista. Ylipäätään Pekan riimittely on tälläkin levyllä kahtalaista, joko ennalta arvattavaa tai sitten aivan yllättävää (rämpimikseen – lämpimikseen, kun se minut listi – olet minulle Punainen Risti).

Huomasin, että Balsamia–niminen kappale on sekä tällä uudella että Laaksosten vuonna 1992 ilmestyneellä Minkä tähden –albumilla. Yllätyin, kun kuuntelin molemmat versiot peräkkäin. Kummassakin lauletaan ensimmäisen säkeistön alussa näin:

Näiden maanteiden laidoilla saavat
kulkijat ikiomat haavat
ja jotta ne menisi arpeen
siihen oikea salva on tarpeen.

Laulut jatkuvat samoilla sanoilla. Kertosäkeistössä lauletaan mm.

Se on balsamia, mitä tuot
kun sä katseesi minuun luot.

Laulut eroavat vasta viimeisessä säkeistössä. Uusi versio:

Maasta nousee toivon siemen,
ja se puuksi kasvaa saa,
löydän Hyväntoivonniemen
umpikujani aukeaa.

Vastaava kohta vanhasta versiosta:

Olet laupias Samariasta
jossain tienoilla Nasaretin,
sinä tartut minua hihasta,
sinä rakennat lasaretin.

Taiteilijat ovat siis kierrättäneet vanhan hengellisen hittibiisinsä uudelleen ja sovittaneet sen tavallisen iskelmälevyn ilmapiiriin. En moiti heitä siitä. Toivoisin kumminkin, että myös gospellauluja vielä syntyisi – ja ehkä niitä syntyykin.

Levyn kuulaassa ja hyvin kauniissa päätöskappaleessa Vain sinä jäät Merja laulaa Seppo Koiviston pianosäestyksellä seuraavilla sanoilla, jotka puhuttelevat tarkkavaista kuulijaa:

Kun yksi lyhty yössä näin vielä loistaa,
en enempää taida tarvitakaan
kun yksi uskollinen näin hiljaa toistaa
nuo sanat taas, joita kaipaan vaan.

(kerto)
Toiset lähtevät pois, vain sinä jäät
muut eivät tunteneet mua.
Toiset eivät mua nää kuin sinä näät
en aio unohtaa sua.

Linnanneito on paria tummempaa raitaa lukuunottamatta toiveikas ja hyväntuulinen levy, joka on sovitettu ja esitetty taitavasti. Pekan sanoitukset ja sävelet sekä Merjan omintakeinen lauluääni tekevät siitä nautittavan. Yksityiskohtia myöten viimeisteltyä Timo Luomasen kansitaidetta olisi vielä mukavampi katsella, jos laulujen painetut tekstit olisivat isompia.


Muita kirjoituksia Merja ja Pekka Laaksosesta

Susanna Lähdekorpi: Musiikkibisneksen raju pyöritys pisti vetämään henkeä 12 vuotta, Hämeen Sanomat 15.12.2006 (kirjoitus Merja Laaksosesta)

Juha Kaarsalo: Pekka Laaksonen säveltää ja sanoittaa maaseudun rauhassa, SELVIS 3/2003

Pro Fide 40 vuotta

Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut gospelrockyhtye Pro Fide täytti kuluneena vuonna 40 vuotta ja jatkaa yhä soittamista. Juhlavuoden kunniaksi yhtye esiintyi sekä nykyisellä kokoonpanolla että vanhalla ”koostekokoonpanolla” eri puolilla Suomea. Vanhan yhtyeen keikasta Kangasalan kirkossa löytyy kuvaus Teijan blogista. Helsingin Temppelinaukion kirkon konsertissa 5.10.2006 oli näytteillä myös valokuvia ja keikkajulisteita yhtyeen taipaleelta.



Pro Fiden musiikillinen linja on vienyt pitkälle. Koko ajan pohjana on ollut rock-musiikki eivätkä sähkösoittimet ole olleet yhtyeessä pannassa. Musiikkityyli on herättänyt Suomen Siionissa pahennusta, mutta taustayhteisö Suomen raamattuopisto on tukenut yhtyettä koko ajan. Evankeliumin julistaminen äänekkäällä hengellisellä musiikilla ei ollut 1960- ja 1970-lukujen taitteessa suinkaan seurakunnissa yleisesti hyväksyttyä. Tämä käy ilmi Pro Fiden 20-vuotisen toiminnan yhteenvetona julkaistusta Juho Huttulan kirjasta Pro Fide, tie on auki (1986). Monet tuon ajan suomalaisista gospelyhtyeistä kuten Sataset ja Dominicones valitsivatkin akustisen folkmusiikin sanomansa välineeksi. Aikaa myöten gospelrock hyväksyttiin paremmin. Pro Fiden 40-vuotisen toimintaan luodaan katsaus tupla-CD:llä Matkan varrelta – 40 klassikkoa (2006).

Pro Fide syntyi Heikki Haatajan aloitteesta Mynämäellä vuonna 1966. Ensimmäisessä kokoonpanossa soittivat veljekset Tuomo Vanhanen, Matti Vanhanen ja Seppo Vanhanen sekä Hannu Nyman. Laulajana toimi Jouni Ilmolahti. Alussa monet lauluista teki Pauli Tuohioja, joka liittyi itsekin yhtyeeseen myöhemmin. Kolme EP-levyä (1969 – 1972) ja LP-levy Hän muutti kaiken (1973) edustivat rautalanka/beat -musiikkia. Kun Juha Kela liittyi bändiin ja uusi levy Joh. 3:16 vuonna 1976 ilmestyi, niin Suomi oli saanut progressiivista rockia soittavan gospelbändin. Linja jatkui ja jalostui aina viimeiselle ennen Kelan kuolemaa ilmestyneelle levylle Tupla asti vuonna 1983. Seuraava levy Viimeiseen kaupunkiin (1986) olikin jo sitten toista maata – siinä soi melodinen rockmusiikki säveltäjinään Mikko Kuustonen ja Eero Ainesmaa. Levyllä rumpuja soitti silloin Jukka Niemelä, joka tulisi olemaan vielä pitkään mukana bändissä. Mikolla oli kiinnostusta myös bluespohjaiseen musiikkiin ja tehtyään Pro Fiden kanssa Q.Stone –nimellä englanninkielisen maksi-EP:n vuonna 1987 hän oli valmis siirtymään kokonaan soittamaan muissa kokoonpanoissa.

Pro Fide jatkoi uudella kokoonpanolla ja vuonna 1989 ilmestyi vähän unhoon jäänyt levy Yksi ei hylkää. Artisteina debytoivat tuossa kokoonpanossa mm. Heikki Kärhä ja Jukka ”Napo” Ikonen. Levyllä on Pro Fiden erinomainen tulkinta laulusta Niin alhaalla ei kukaan kulje. Useimmat kappaleet tuolla levyllä olivat Edwin Engelsvuon (salanimi) säveltämiä. Engelsvuon lauluja löytyy monta seuraavaltakin levyltä Se toinen kuten Minut löydettiin ja Jos sä oot enkeli. Yhtyeen uudeksi ja pitkäaikaiseksi tyylilajiksi muodostuiu melodinen bluespohjainen hardrock, jossa oli ilmeisiä soundivaikutteita 1970-luvun heavyrock-yhtyeeltä Deep Purple, etenkin Leevi Helon uruissa. Tämän jälkeen ryhmä Niemelä, Helo, Kärhä ja Ikonen muodosti yhtyeen pitkäikäisen ytimen.

Vuosien mittaan miehiä vaihtui niin kuin Pro Fidessä ennenkin, mutta tiukka opillinen ja soitannollinen perinne säilyi. Petri Repo tuli basistiksi vuonna 1994. Levyjä (albumeita ja CD-EP-levyjä) ilmestyi edelleen vuoden parin välein. Vuoden 1995 merkkitapaus oli, kun Pro Fide julkaisi Suomessa harvinaisen gospelkonserttivideon, joka kuvattiin Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Yhtyeen uusimmat alkuperäistuotantoa sisältävät CD:t ovat Tarina (2001) ja Uudelle ladulle (2005), joissa sointimaailma kuulostaa modernimmalta - rankalta, mutta samalla ajattomalta. Retrospektiivinen juhlalevy Matkan varrelta käsittää yksinomaan aiemmin julkaistua materiaalia. Uusimmat soittajat ovat Antti Kokko (rummut) ja Tuomo Komonen (koskettimet).

Tie on edelleen auki ja matka jatkuu. Pro Fiden sivuilla http://www.profide.net/ on paljon tietoja yhtyeen historiasta ja tuotannosta.

Jaakko Löytty: Maailman kaikissa kylissä (levyarvostelu)

Jaakko Löytty
Maailman kaikissa kylissä, Löyttyn pappa itte esittää punasen seurakunnan nuorisoveisuja
HUMBLECD 21, 2006
Kansikuva, http://www.humblehouserecords.com/.

Levy pani minut harjoittamaan tutkivaa journalismia, koska kahdeksan neljästätoista laulusta piti löytymän Nuoren seurakunnan veisukirjasta. Vanhin levyn punaisista lauluista on rauhallinen Sylihisi Jeesus rakas, jonka Jaakko Löytty sävelsi tuntemattoman sanoihin jo vuonna 1975. Huomasin, että muita levyn veisuja ei kuitenkaan punaisista kirjoista löytynyt ennen 1990-luvun loppua, mutta monet ilmestyivät toisissa laulukirjoissa tai levyillä muiden esittämänä jo paljon aikaisemmin.

Soitto alkaa mukavasti vetävällä On meillä unelma –laululla, joka on peräisin Löytyn säveltämästä Wähäväkisten juhlaveisuusta samoin kuin selvää hittiainesta omaava Kallis hunajan pisara. Kummankin esitti alun perin Kuusankosken kirkon nuorisokuoro täysin erilaisena sovituksena vuonna 1999. Aika monessa laulussa Löytty laulaa hillitysti, melkein hyräilemällä. Semmoisia ovat Panen käden suulleni, Kirjoitettu sydämiin ja Lahjalaulu, jonka ensimmäisen levytetyn version esittivät Tapiolan seurakunnan nuoret vuonna 1992. Jaakon versiossa instrumentit soivat surumielisen kauniisti. Huomattavaa muutenkin on, että soittajat käyttävät levyllä paljon akustisia instrumentteja kuten tuuba, harmooni ja kellot. Tosin Jarkka Rissasen ja Jaakko Löytyn sähkökitara sekä Mika Nuorvan sähköurut kuuluvat toisinaan. Erikoisimmat soittimet lienevät balafoni, tabala, tähtisumu, avaruuspöly ja moottoripyörä.

Levyn tuotti Mika Nuorva yhdessä Jaakko Löytyn kanssa. He myös esittävät yhdessä yhden laulun, mielenkiintoisesti sovitetun Oinaansarvet. Laulu Sillä sinun on valtakunta taitaa levyn lauluista olla ainoa, jonka Löytty on itse levyttänyt aikaisemmin, nimittäin vuonna 1986 Versova puu –levylle muiden laulajien kanssa. Kaija Pispan sanat puhuvat edelleen tuoreesti rauhasta, veljeydestä ja siunauksesta. Myös oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden teema pilkahtelee tuttuun tapaan useissa lauluissa. Levyllä on vain yksi blues toisin kuin kuin muilla viime vuosina ilmestyneillä levyillä. Kyseessä on Löyttyn pappan blues, murteella esitetty itseironinen, hauska ja svengaava tarina vanhasta soittajasta, joka on tietenkin itse Jaakko.

En anna pisteitä, mutta totean, että pidin levystä.

Päivä vain

Valitsin blogini nimen Lina Sandellin ja Oscar Ahnfeltin virren Päivä vain ja hetki kerrallaan mukaan. Se löytyy virsikirjasta numerolla 338. Sekä hengellinen sanoma että kaunis melodia puhuttelevat minua. Voisi sanoa, että se on lempivirteni. Viimeksi lauloin sitä kesällä Malmin hautausmaan siunauskappelissa Helsingissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun lauloin sitä ruotsinkielisenä Blott en dag.

Olen kuullut virrestä monia mielenpainuvia versioita. Eräs niistä oli vuosia sitten Jukka Leppilammen bluesversio Soukan kappelin konsertissa Espoossa. Silloin taisi mukana olla muitakin gospelmuusikoita. Muistankohan oikein, että Jaakko Löyttykin olisi siellä ollut? Levyiltäni se löytyy monena versiona, esimerkiksi Evie laulaa sen nimellä Day by day.



Eniten pidän kumminkin norjalaisen Arne Domnérus Kvartettin instrumentaaliversiosta LP-levyllä Evergreens fra Kanaan, Tio melodier som flyter av mjölk och honung. Vinyyli on vuodelta 1982 ja ostettu kirpparilta. Kappale alkaa minuutin pituisella mietiskelevällä pystybassoimprovisaatiolla, jonka jälkeen muut instrumentit liittyvät seuraan. Levyllä on kuuntelemisen arvoisia virsiä ja hengellisiä lauluja levollisina softjazzsovituksina.

Starting Day's Journey

I am doing my daily journey yearning for heaven and music... or maybe heavenly music.